Havaintoja parisuhteesta

Nyt on kulunut pari viikkoa siitä viimeisimmästä riidasta. Elämä pyörii ihanasti rauhalliseen tahtiin. Tänään on vapaa päiväni, ja mieheni tekee etätöitä. Annan hänelle työrauhan ja kirjoitan omia ajatuksiani. Aamulla sanoin hänelle, että rakastan häntä ja tätä yhteistä elämää, jota saan viettää hänen kanssaan. Arki on ihanaa. Kävimme aamulla ennen kuuminta aikaa porraskävelemässä – hänen ehdotuksestaan. Kerroin hänelle, miten mukavaa on, että hän antaa kaikkensa näissä yhteisissä treeneissä, vaikka tiedän, että se on välillä rankkaa ja jalat hapottavat. Nuorempana yhteiset treenit ei oikein onnistuneet, kun meni kilpajuoksuksi.

Eniten odotan kuitenkin sitä aikaa, kun joku lapsistamme tekee meistä isovanhempia. Tiedän, että siihen voi mennä vielä kymmenen vuotta tai ehkä lapsenlapsia ei tule ollenkaan, mutta ajatus siitä, että saisin kokea sen tämän ihmisen kanssa, joka on jakanut kanssani elämän suurimmat hetket, tekee minut onnelliseksi. Toisaalta ajatus erosta ja siitä, että jäisimme kokematta tämä yhdessä, tuo surua. Mainitsin hänelle kerran tästä ajatuksestani ja hänen vastaus oli jälleen se hieman tunne kylmyys, mitä usein saan. Hän tuumasi että saahan sen kuitenkin itse kokea. Nämä mietteet nousevat ehkä siksikin pintaan, kun en itseltä tämä aika nyt on ohi. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin suurta onnea.

Jotta teksti pysyisi mielenkiintoisena, kerron eilisestä hauskasta sattumuksesta kuvausten tiimoilta. Mieheni oli pari päivää poissa reissussa, ja sitä ennen meillä oli ollut taukoja seksin suhteen, joten odotukset olivat korkealla. Halusin kuvata "mällit naamalle" -tyyppisen videon, jossa runkkaisin maski kasvoilla ja kumihanskat kädessä, muuten alastomana hoitajan roolissa. Tuumasta toimeen, mutta homma ei edennyt suunnitelmien mukaan. Halusin ensin kuvata peilin kautta materiaalia sexting-sessiota varten, hieroen itseäni ja huokaillen. Se oli haastavaa, mutta sain ehkä jotain käyttökelpoista aikaan.

Mieheni innostui ja halusi panna. Hän hieroi minua, ja pian hän oli sisälläni. Touhuiltuamme hetken orgasmini alkoi, ja taisin päästellä liiankin kiimaisia ääniä. Yhtäkkiä mies vetäytyi voihkien ja hypähteli lattialle. Jäin siihen pimppi sykkien orgasmin jäljiltä, hieman hämmentyneenä ihmettelemään, mitä tapahtui. Mies huusi: "Ei, voi ei!" Huomasin, että mälli pulppusi hänen kullistaan lattialle. Olisin laittanut tähän hihitysemojin, jos voisin – tilanne oli niin koominen! Mies selitteli nolostuneena, että oli yrittänyt pidätellä liian kauan. Minua se vain huvitti.

Myöhemmin kerroin hänelle lukeneeni naisten orgasmien eroista, jotka allekirjoitan itsekin. Nuorena orgasmit olivat nopeita, ikään kuin korkealle lennähdys, mutta niitä sai useita lyhyellä tauolla. Nyt keski-ikäisenä ne ovat syvempiä, pidempiä ja jotenkin lepattavia. No, se oli eilinen. Tänään saimme purkkiin haluamani runkkupätkän, ja mälliä riitti maskille ihan riittävästi.

Perusarki on kuitenkin parasta, ja seksi ilman kuvauksia todella hyvää. Kuvaukset ovat vain lisämaustetta, joka kesän jälkeen hiljalleen palaa osaksi parisuhdettamme.

Olen lueskellut hidasta elämää blogia ja sieltä saanut useampiakin ihania oivalluksia. Esimerkiksi nämä:

1. Hyviä kysymyksiä itselle ovat myös, mikä oli oma osuuteni konfliktin ja katkoksen syntyyn? Sorruinko tulkitsemaan toisen sanomisia ja tunteita kuuntelemisen ja ymmärryksen sijaan? Pakeninko vastuutani oikeuttamalla oman käytökseni kyseisillä tulkinnoilla? Käännyinkö pois, kun olisi pitänyt kääntyä toisen puoleen?

2. Aloitteen tekeminen on viisasta, aikuista ja vastuullista. Usein jäämme odottamaan aloitetta kuitenkin toiselta, koska hänhän on mielestämme se, joka toiminut väärin. Vaikka aloitteellisuus yhteyden palauttamisen suhteen ei tunnu helpolta, tee se ja huomaa, miten hyvältä se molemmista tuntuukaan.